Orkesteri

Heikki Malmberg: Rummut
Rainer Nygård: Laulu&kitara
Aadolf Virtanen: Basso
Marko Utriainen: Kitara

Pohjanmaalla puhaltaa kylmä tuuli. Rainer Nygård on pieni pojankoltiainen ja katselee Kahdeksan surmanluotia -elokuvaa. Elokuva ja sen pääosan esittäjä Mikko Niskanen tekee poikaan suuren vaikutuksen. Noin vajaa kolmekymmentä vuotta myöhemmin, keväällä 2008 Nygårdin ja säveltäjä Marko Utriaisen johtama, tämän maan yksi suurimmista metalliorkestereista Diablo julkaisee viidennen albuminsa, jonka kantavana teemana kansigrafiikassa ja teksteissä on nimenomainen leffa. Rainerin sanoin: "Jo edellisen albumin (Mimic47) aikaan muistelen kertoneeni haastatteluissa Kahdeksan surmanluotia -elokuvasta ja miten se on vaikuttanut minuun. Ilman kyseistä leffaa, Icaros-levyn kansi ja tekstipuoli olisi aivan toisennäköinen". Tämän suomalaisen murhenäytelmän synkät tapahtumat ja niistä kumpuavat fiilikset ovat maaperänä Diablon viidennen jälkipolven synnylle. Tervetuloa Icaros!

Jotakin uutta, jotakin vanhaa

Äijämetalligenren aikoinaan perustanut Diablo ei koe äijäilyä enää sanana omakseen, sillä se on viimeaikoina kärsinyt jo melkoisen inflaation. Alusta lähtien omia polkujaan kulkenut ryhmä on tunnettu matalasta soundivireestä, jota on tällä levyllä laskettu entisestään ollen näin sopivampi Rainerin äänialalle. Nerokkaista riffeistä, koukuista ja ylipäätään erilaisista sovitusratkaisuista oman uniikin leimansa ansainnut ryhmä on yksi arvostetuimmista kokoonpanoista sarallaan saavuttaen edellisellä albumillaan mm. listaykkössijan Suomen virallisella listalla. Tulevalla albumilla mennään eteenpäin täydellä höyryllä temmot tapissa, haipakkaa kyytiä, josta ei jytinää, vauhtia ja vaarallisia tilanteita tule puuttumaan. Puhtaita lauluosuuksia kuullaan hitusen enemmän kuin aiemmin. "Ääntä on käytetty jälleen laajemmin, skaala on selvästi laajentunut", kommentoi pääjehu itse. Mukana on tiukkoja iskuja ja moukarointia päin kasvoja. Mukaan sopi myös yksi murhaballadi. Diablo ei olisi Diablo ellei levyllä olisi yllättäviä vierailijoita. Kuka muu komppania uskaltaisi pestata levylleen mm. hiphopparin räppäämään kuten D-osasto teki Renaissancen aikaan tai ysäribändin discolaulajan vetämään taustoja, jotka kuultiin Mimic47:lla? Tai irvailemaan samaisella levyllään myös hiihtoliiton toiminnalle? Ompa repertuaarissa kuultu myös muuatta Henry Theeliä (Eternium). Tällä kertaa mukana on monia yllättäviä käänteitä mm. Into The Sea -biisissä, jossa luetaan merisää. Ääni kuuluu legendaariselle Esko Koverolle, jonka ääni vierailee olohuoneissamme jokainen arki-ilta. Arvatkaapa vain missä yhteydessä! Levyn vierailijakatraaseen on päässyt mullikuoro: Tuomo Saikkonen (Mokoma), Keijo Niinimaa (Rotten Sound), Niko Rauhala (Masterstroke), Sakri Leinonen (Vulture Club), Jarkko Ahola (Teräsbetoni), Tommi Salmela (Tarot) ja kantelettaren osuudessa Johanna Hietala.

Kreikkalaisen mytologian Icaros

Icaros-levyltä louhitaan promosingleksi albumin nimibiisi, josta työstettävä video näkyy eettereissä kevään mittaan. Kyseisen kappaleen demo oli valmis jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Alunperin Kreikkalaiseen mytologiaan perustuva legenda Daedaluksesta ja Icaroksesta on Diablon käsittelyssä muokkautunut tarinaksi, joka ei ole aikaan sidottu. Pojasta ei tälläkään kertaa polvi parane ja lopussa kiitos ei seiso. Koko albumikokonaisuuden avaa "Trail of Kings", jonka introssa isketään heti kättelyssä tupaan Kahdeksan surmanluotia -tunnari, Nälkämaan laulu. Diablo vetää jälleen ässän hihasta, sillä kukapa muu olisi keksinyt, että avausintro pitää soittaa nimenomaan kanteleella, metallilevyllä, tottakai.

Hevihelvetti - lauteet kuumiksi

Se on parillinen vuosi taas. Diablo julkaisee levynsä ja saapuu kesäkinkereiden soittolavoille tarjoamaan metallimyrskyn, jota fanit ovat odottaneet sitten viime kesäisen Metallica-konsertin lämmittelyn. Diablo kiteyttää toiveensa Icaroksen odotusten suhteen "Jos levy ei Suomessa nouse albumilistan TOP3 sakkiin, niin se ei sitten nouse". Omia latuja hiihdellyt ryhmä tuli tunnetuksi myös legendaarisesta hevisaunastaan, joka lämpenee yhä basisti Virtasen kodissa. Löylyt ovat kuumat, muttei vedä vertoja sille tulimyrskylle, jonka D-osaston keikka faneille tarjoaa.